Hansapiha

Muutama hirvenkyläläinen oli viime viikonloppuna Toivolan vanhan pihan Hansapihalla keskiaikaisissa vaatteissa kekkuloimassa ja tekemässä käsitöitä. Emme juurikaan ehtineet ottaa kuvia, mutta joku muu onneksi ehti. Suomen keskiaikseuran jäsenet Sahra ja vouti Eva olivat samaan aikaan yliopistolla luennoimassa keskiajan ruoasta ja vaatetuksesta keskiaikaa käsittelevässä tapahtumassa.

Ilma oli kovinkin suotuisa, kävijöitä oli runsaasti ja isäntä arveli, että Hansapiha järjestetään uudelleen. Mietimme jo, että pitemmällä suunnitteluaikataululla Hirvenkylä ja SKA voisi panostaa tapahtumaan jopa hieman enemmän kuin tällä kertaa.

Painetaan pitkää päivää

Olemme tapailleet kevättalven mittaan noin kolmen viikon välein, lähinnä jutellen, käsitöitä tehden ja uusia jäseniä tutustuttaen. Uusia asiasta kiinnostuneita ihmisiä on tullut kauden aikana useampia. Vaikuttaa jopa siltä, että Hirvenkylä on saamassa pohjoisen jaoston, joka kulkee alustavasti Ylä-Hirvenkylän nimellä!

Seuraavan tapaamisen aiomme järjestää vähän pitemmän kaavan mukaan Helatorstaina ja jatkaa Hirvenkylän (mielestäni ansaitusti, mutta olen toki hieman jäävi tässä asiassa) kiitettyä seinävaatehanketta. Seinä vaatteemme saattavat päästä ihan isompiinkin ympyröihin, sillä lupasin niitä lainaan ensi kesän Drachenwaldin kuningaskunnan 20-vuotisjuhliin. Kaksi on kuitenkin aika vähän, joten nyt täydennetään kokoelmaa.

Vuoden alkaessa

Hirvenkylä on ollut viime aikoina hissukseen Blogistanissa, mutta muuten olemme olleet koko syksyn aktiivisia viime talven malliin. Olemme tavanneet kerran kuukaudessa ja mukana on ollut taas muutamia uusia innostuneita ihmisiä, hienoa!

Keväällä aiomme jatkaa samaan malliin. Tammikuussa on tarkoitus jutella kirjonnasta ja jatkaa pikkujouluissa aloittamaamme tanssiharrastusta.

Pitoruokaa

Olin viime viikonloppuna järjestämässä Drachenwaldin kuningaskunnan kesäkruunajaisia Inkoon Kavalahdessa. Omalta osaltani aika meni tiiviisti keittiössä; ruokittavana oli hieman alle sata henkeä neljän päivän ajan. Apunani minulla oli valtavan hyvä tiimi ihmisiä, joiden kestävyyttä, nopeutta, kärsivällisyyttä, joustavuutta ja ennenkaikkea loistavia kokkaustaitoja en voi tässä kylliksi kehua. Lisäksi saimme tapahtuman aikana vieraiksemme joukon ihania apulaisia, jotka kävivät vaikkapa hetken kuorimassa sipuleita tai saattoivat jäädä tuntikausiksi keittiöön leipomaan.

Hienot neljä päivää hienojen ihmisten seurassa! Aarnimetsässä kuulee usein sanottavan, että keittiössä on parhaat bileet!
Allekirjoitan sanonnan täydestä sydämestäni.

Lauantain pidoilla yksi ruoka näyttää nousseen ylitse muiden: juustonyyttien ohjetta on jo moni ehtinyt kysellä. Tässä siis resepti ja muutama kommentti, sillä niin kuin yleensä käy, tuli muutama muutos matkanvarrella ja valmistettaessa.
Jos et jostain syystä tahdokaan tehdä juustonyyttejä 95 hengelle, jaa ja kerro mielesi mukaan ja niin kuin on tarpeellista. Nyyttejä tosin kannattaa tehdä runsaanpuoleisesti. Nämä katoavat nopeasti parempiin suihin.

MUJABBANA (Dumblings in the Toledo style)
Juustonyytit

9 kg jauhoja
1 dl suolaa
18 munaa
1 dl oliiviöljyä
2 l vettä
2 kg fetajuustoa tai muuta kovaa vuohenjuustoa
1 dl aniksen siemeniä
4-6 nippua korianteria, hienoksi hakattuna
1 l hunajaa
500 g voita
1 dl kanelia
1 dl sokeria

Sekoita jauhot ja suola, tee kuoppa keskelle jauhoja, lisää munat ja oliiviöljy. Lisää hitaasti sekoittaen vesi, vaivaa sileäksi taikinaksi. Jaa taikina osiin, kääri elmukelmuun ja anna tekeytyä tunnin ajan. Sekoita juusto, anis, korianteri. Kauli taikina levyksi, leikkaa pyöreällä muotilla. Laita kullekin piiraspohjalle pieni määrä täytettä (1/2 tl), taita kahtia ja ”sinetöi” reunat sormin. Paista kuumassa uunissa (300-350) n. 10 min tai kunnes nyytit ovat kullanruskeita. Jos teet nyytit etukäteen, anna jäähtyä, laita jääkaappiin ja lämmitä uudelleen ennen käyttöä. Juuri ennen syömistä lämmitä voi ja hunaja, sekoita yhteen ja kaada tarjoiluvadille asetettujen nyyttien päälle. Ripottele vielä päälle sokeria ja kanelia.

Lisäkommentit: Taikinan määrä on sopiva mikäli teet pikkuisia nyyttejä. Me teimme halkaisijaltaan parikymmensenttisiä puolikuuksi taiteltuja piiraita ja meille olisi tässä tapauksessa riittänyt puolet tai kaksi kolmasosaa taikinan määrästä.
Piiraiden päälle valutettavaa kanelihunajaa kannattaa tehdä oman maun mukaan. Lisäämällä voita saa juoksevampaa ja "kosteuttavampaa" kastiketta, me laitoimme omaamme kanelia aika runsaalla kädellä. Missään tapauksessa valelua ei kannata jättää tekemättä, kastike on SE juttu näissä nyyteissä.

The art of dyeing eli kuinka Hirvenkylä heittäytyi kasvivärjäyksen saloihin

Toukokuun viimeinen viikonloppu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä, kun joukko hirvenkyläläisiä  (sekä muutama muu) kokoontui rouva Magdalenin luokse perehtymään kasvivärjäyksen saloihin. Tarkoituksena oli värjätä villalankoja emäntä Kaukameelin opastamana kahden päivän ajan luonnon helmassa. Päivä 1 alkoi siis leppoisasti aamukahvilla, jonka aikana Kaukameeli pohjusti meitä noviiseja kasvivärjäyken saloihin. Tietoiskun ja lankojen vyyhdittämisen jälkeen olikin aika ryhtyä toimeen. Ensimmäisenä puretimme langat alunalla ja viinikumilla terästetyssä vedessä, jotta väri tarttuisi niihin paremmin. Sitten iskettiin ensimmäinen liemi, krappi, tulille ja ryhdyttiin valmistelemaan lupiinikeitelmää.

Tästä se alkoi: Villalankoja liotetaan vedessä ennen puretusta

 

Lupiinit olivat tuorettakin tuoreempia, sillä ne oli kerätty samana aamuna. Liemeen käytimme lupiinista lehdet. Kaukameeli lupaili, että hyvällä onnella varhaisen kesän lupiinista saattaisi irrota jopa lähes neonvihreä vihreä, jota tavoitellaksemme liemeen lorautettiin hieman kuparivithrilliä. Tuloksena ei ollut neonvihreä, mutta aika jännä vihreä joka tapuksessa. Olimme tyytyväisiä. Sitä ennen krappiliemi oli värjännyt lankoja kauniin punaisiksi.

Lupiinikeitos liedellä.

Värjäyksen ensimmäisiä tuloksia: punaiset langat on värjätty krapilla ja punapuulla, vihreät kuparivithrillillä terästetyllä lupiinilla.

 Innostus alkoi nousta.

Lauantain värjäyssessioon saimme kulumaan aikaa noin 11 tuntia esivalmisteluineen, puretuksineen, värjäyksineen ja värjättyjen lankojen huuhteluineen. Välissä muistettiin luonnollisesti myös syödä; eihän sitä muuten olisi jaksanut. Herkkuruuista suuri kiitos Magdalenille!

Nam, jäätelöä.

Sunnuntai valkeni yhtä kauniina ja aurinkoisena kuin edeltävä päiväkin ja ihmiset ryhmiytyivät värjäyspatojen ääreen intoa puhkuen. Noviisitkin olivat jo oppineet jotain ja purettivat uusia lankoja kuin vanhat tekijät. Toisen päivän urakkana oli värjätä sipulinkuorilla, koivulla, indigolla, ja sinipuulla.

Koivunlehtiä padassa. Niistä lähti miellyttävä vihtamainen tuoksu, kun taas sipulinkuoret löyhkäsivät vanhalle nakkikioskille. 

Sipulinkuoret ja koivu olivat jo tässä vaiheessa pala kakkua, kuten nuo anglit asian niin hupaisasti ilmaisevat: kunhan ainekset vain iski pataan, keitteli aikansa, siivilöi liemen ja nakkasi langat joukkoon, oli suurin homma jo suorittettu. Noviiseilta alkoi homma sujua jo rutiinilla. Tai no ainakin melkein. Mutta ettei puuha olisi käynyt puuduttavan helpoksi, pläjäytti Kaukameeli noviisien silmille hardcore-osion: indigovärjäyksen. Sepä olikin jännää - ja myös hieman vaarallista, kuten kaikki kotikemistit tietävät. Koska indigo ei ole värinä vesiliukoinen, se vaatiin kumppaniksi kunnon kemikaalit. Me käytimme natriumdithioniittiä. Kemikaalit poistavat indigoliemestä hapen (ja huonolla tuurilla myös liemen keittäjän keuhkoista, mikäli kemikaalihöyryjä erehtyy henkäilemään kitusiinsa) ja väri alkaakin kehittyä vasta, kun langat reagoivat hapen kanssa. Kuulostaa mystiseltä ja sitä se myös olikin. Oli jännää katsoa, kuinka indioliemestä temmatut langat olivat ensin - ehom -eritteenkeltaisehkoja, josta ne muuttuivat vihreän kautta sinisiksi. Kuin taikuutta! Simsalabim!

Indigoliemi porisee iloisesti tulella.

Tule hyvä liemi, älä tule paha liemi

Oikean lämpötilan mittaamista

Tässä näkyy (huonosti) kuinka lanka värjääntyy siniseksi ylhäältä alaspäin

Indigoliemi olikin sitten varsin antoisa ja me dippailimme lankoja liemeen minkä ehdimme. Kaukameeli kuitenkin päihitti meidät kaikki sullomalla liemeen villakankaan ja värjäämällä sen upean siniseksi!

Valkoisen villakankaan muutosprosessi siniseksi

Indigolla värjätty kangas kuivumassa ja värjättyjä lankoja

Muutkin innostuivat kokeilemaan. Allekirjoittanut kastoi koivulla värjätyn vaaleankeltaisen lankanyytin indigoon ja sai kaunista sammaleenvihreää lankaa. Se värjäytyi hieman epätasaisesti, sillä vyyhtiä olisi pitänyt pöyhiä tehokkaammin liemestä nostamisen jälkeen.

Värikontrasteja. Koivulla värjätty lanka oli kaunis, mutta mieli teki vihreää

Ja siitä tuli tällainen.

Oli vielä aikaa yhdelle liemelle ja se oli sinipuuta. Siitä saatiin lisää sinistä lankaa ja jälkiliemestä kaunista liilaa. Kaiken tämän urakoinnin jälkeen olikin aika värjäriporukan pyyhkiä hikeä otsiltaan indigon värjäämillä käsillään ja ihailla värikkäitä tuloksia.

Viikonlopun työn tulos häikäisi kilpaa auringon lailla ja hiveli silmiä

Adeliz

Tule tutustumaan

Hirvenkylä on mukana Yläkaupungin Yössä lauantaina 19.5. yliopiston päärakennuksessa alkaen kello 16.00. Kiinnostunut, tule katsomaan meitä! Saat tietoa toiminnastamme ja miten siihen pääsee mukaan. Kesän alkuun olemme suunnitelleet vielä tapaamisen mahdollisille uusille tai palaaville harrastajille, siitäkin tietoa Yössä ja myöhemmin täällä Hirvenkylän blogissa.

Siitä se ajatus sitten lähti - Hirvenkylän seinavaateprojekti osa 1

Olemme Hirvenkylässä pohtineet pitkin talvea omien seinävaatteiden tekoa. Usealla pitäjällä sekä Aarnimetsän paronikunnalla sellaisia on, ja tarpeellisia ne totisesti ovatkin. Keskiaikaseuran tapahtumat kun melkein poikkeuksetta järjestetään tavallisissa leirikeskuksissa, eikä sellaisista paikoista oikein tahdo löytyä aikakautisia tiloja, eikä sitä myöten sitä oikeaa tunnelmaakaan. Se pitää siis itse luoda! Ja tähän tarkoitukseen käy seinävaate kuin nenä päähän. Eipäs kun kuin gobeliini linnan seinälle.

Vaan mistä aihe? Kylänvanhimpamme Magdalen vieraili joitakin vuosia sitten Pariisin keskiaikamuseossa  Clunyssa tutustumassa  mm. kuuluisiin 1400-1500- lukujen taitteessa kudottuihin gobeliineihin. Nämä "Neito ja yksisarvinen"- nimellä tunnetut seinävaatteet ovat varsin kuuluisat ja kauniit. Magdalen toi matkalta mukanaan hienon seinävaatteista kertovan kirjan jota olemme innolla selailleet . Ja siitä se ajatus sitten lähti....

Gobeliineja on kaikkiaan kuusi ja yleisesti niiden ajatellaan esittävän viittä eri aistia; kuudes, À mon seul désir, aiheuttaa yhä aiheensa puolesta tutkijoille päänvaivaa. On esitetty myös arvailuja siitä, kuuluisiko kuudes gobeliini lainkaan samaan sarjaan viiden muun kanssa.
Kudosten mallit maalannesta taiteilijasta tai gobeliinit valmistaneesta kutomosta ei ole tarkkaa tietoa. Runsas kukka-aiheisto ja sen kutomiseen vaadittu monimutkainen millefleur-tekniikka viittaa kuitenkin Brysseliin ja sen kuuluisiin kutomoihin. Heraldisista merkeistä päätellen Neito ja yksisarvinen on valmistettu Ranskan kuningasta lähellä olleelle ylimykselle Jean La Vistelle. La Visten vaakunakuviot toistuvat myös gobeliinien lipuissa ja viireissä.

Siitä se ajatus sitten lähti....

Ei sitten muuta kuin tuumasta toimeen! Teemme esikuvan mukaisesti useita erilaisia ja eri kokoisia seinävaatteita. Suoran kopioimisen sijaan otimme puun, kukan ja eläimen malliksi sieltä täältä ja teimme erilaisia sabluunoita piirtoheitinkalvoille. Punaiselle pohjakankaalle alkoi hahmottua ensin ruohikkokumpu ja puunrungot vapaalla kädellä, sitten ryhdyimme lisäämään lehtiä ja kukkia niin, että koko kangas on täynnänsä kuvioita. Mille Fleur, tuhat kukkaa on aikamoisen työn takana; kuten niin usein käy, on tämäkin projekti osoittautunut hieman aikaa (ja maalia) vievemmäksi kuin ensin osasimme arvata. Mutta yhdessä puuhaten aika kuluu joutuisasti ja työ tekijäänsä neuvoo.

Podimme varsin aikakautisesti tyhjän tilan kammoa ja ryhdyimme innolla maalaamaan punaiselle pohjalle. Aika paljon maalia ja aikaa kuluu ennen kuin ollaan ripustusvalmiita.

Ensimmäisen seinävaatteet valmistuttua olemme jo paljon viisaampia työjärjestyksen ja tekniikoiden suhteen. Pari ensimmäistä seinävaatetta saadaan mukaan viikko ennen juhannusta järjestettäviin Drachenwaldin kesäkruunajaisiin, jos hyvin käy niin lisää on tulossa Nuijasotaan mennessä. Mutta kiirettä ei ole. Näitä tehdään sen mukaan kuinka aikaa ja innostusta riittää.

Ensimmäisen seinävaatteen kuviot alkavat hahmottua.